Suvussani on noin 12 eri kansallisuutta ja joskus kutsummekin sukuamme pieneksi YK:ksi. Taustojeni moninaisuus on laajentanut näköpiiriäni. Minulla on juuret kahdessa hyvin erilaisessa maassa: Sveitsissä ja Haitissa, jotka ovat ehkä äärimmäisimmät vastakohdat mitä voi ajatella. Minulle on tärkeää oppia tuntemaan taustani ja tunnen itseni sekä sveitsiläiseksi että haitilaiseksi. Valitettavasti minun on ollut mahdollista käydä Haitissa vain kerran lapsena, eikä lainkaan aikuisiässä. Nyt maanjäristyksen jälkeen se on luultavasti vielä erilaisempaa ja vaikeampaa kuin aikaisemmin. Mutta olen varma siitä, että menen sinne vielä jossain vaiheessa.

Muistan miten vuonna 2000, kun asuin ja työskentelin Zürichissä, tunsin voimakasta tarvetta päästä eteenpäin ja löytää kansainvälisempi yhteisö, jossa työskennellä. Noihin aikoihin kuulin Fabrica-nimisestä tutkimus- ja viestintäkeskuksesta Italiassa. Hain paikkaa ja minut hyväksyttiin. Meitä oli noin 40 nuorta kirjaimellisesti joka puolelta maailmaa ja työskentelimme luovissa ja haasteellisissa suunnitteluhankkeissa ryhmissä tai itsenäisesti ja osallistuimme kuukausittain työryhmiin. Sain oppia todella paljon kaikista ihmisistä ja eri ammateista, jotka olivat kokoontuneet yhteen. Se oli minulle melkein kuin uusi alku. Siellä tapasin myös aviomieheni Petri Saarikon. Rakastuimme melkein saman tien ja työskentelimme myös yhdessä, mistä sitten luontevasti kehittyi ajatus perustaa oma suunnitteluyritys, jonka päätimme käynnistää Suomessa. Niin opin tuntemaan Suomen ja sen ihmiset. Täällä myös aloitin taiteellisen urani, johon olen keskittynyt nyt jo muutaman vuoden.

Olisinko koskaan tullut Suomeen ilman Petriä? Epäilen sitä, mutta juuri tämä on hienoa elämässä. Ei voi koskaan ennustaa ja suunnitella kaikkea etukäteen. Elämä on täynnä yllätyksiä ja olen utelias, mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan. Odotan sitä.


Kuvauspaikka
Luistinrata Kalliossa, Helsingissä

Kotini, työhuoneeni ja jäärata muodostavat oma kolmioni, jonka kärjet ovat vain kolmen minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. On mukavaa, että täällä on tämä virkistyspaikka talvella. Kesällä kolmion muodostavat kotini, työhuoneeni ja uimastadion, jonne pääsen polkupyörällä alle 10 minuutissa.

---

In my family there are about 12 different nationalities and sometimes we call our family the little UN. Having different backgrounds has widened my horizon. I have roots in two very different countries: Switzerland and Haiti, which are perhaps the most extreme opposites one could think of. It’s important for me to get to know my backgrounds, and I feel both Swiss and Haitian. It’s regrettable that I’ve only had an opportunity to visit Haiti once as a child and not in my adult life. Now, after the earthquake, it will be probably even more different and difficult than before. But I’m certain that I will go there again at some point.

I remember back in 2000, when I was living and working in Zurich, I felt the urge to move on and to find a more international community to work with. Around that time I learned about the research and communication centre in Italy called Fabrica. I applied and got accepted. We were around 40 young people from literally all over the world and we worked on creative and challenging design projects in groups or independently and attended monthly work shops. I could learn so much about all the people and the various professions that were gathered together. It was almost like a new start for me. There I also met my husband, Petri Saarikko. We fell in love pretty much from the start and also worked together, which then naturally evolved into the idea to start our own design business which we decided to establish in Finland. That’s how I got to know Finland and its people. It was also here where I started my artistic career that I’ve been focusing on for some years now.

Would I have ever come to Finland without Petri? I doubt it, but this is what is great about life. You can’t always predict and plan everything in advance. Life is full of surprises and I’m curious as to what the future will bring. I’m looking forward to it.


Photo location
Skating rink in Kallio, Helsinki

My home, my work studio and the ice rink are my own triangle. Each point is within just 3 minutes walking distance from each other. It’s nice to have this recreational place here in the winter. In the summer it’s my home, my studio and the Olympic swimming stadium which I reach by bike within less than 10 minutes.

---

I min familj finns det ca tolv olika nationaliteter och ibland kallar vi oss för ”ett FN i miniatyr”. Att ha olika bakgrund har vidgat mina vyer. Jag har rötter i två mycket olika länder, i Schweiz och på Haiti, vilka kanske är de mest extrema motsatserna man kan tänka sig. Det är viktigt för mig att lära känna min bakgrund och jag känner mig både schweizisk och haitisk. Det är tråkigt att jag bara haft möjlighet att besöka Haiti en gång som barn och inte som vuxen. Nu, efter jordbävningen, kommer det att antagligen vara ännu mer olikt och svårare än innan men jag är säker på att jag någon gång kommer att åka dit igen.

Jag kommer ihåg år 2000 när jag bodde och arbetade i Zürich. Då kände jag en stark längtan att komma vidare och hitta ett mer internationellt yrkessammanhang. Vid den tiden fick jag höra om ett designcenter i Italien som heter Fabrica. Jag sökte dit och blev antagen. Vi var ca 40 unga människor från hela världen, bokstavligen, och vi arbetade i grupper eller enskilt med kreativa och utmanande designprojekt och deltog i workshops varje månad. Jag lärde mig väldigt mycket om alla människor och alla olika yrkesgrupper som fanns samlade där. Det var nästan som en nystart för mig. Där träffade jag också min blivande man, Petri Saarikko. Vi blev kära i princip direkt och arbetade också tillsammans, vilket sedan naturligt utvecklades till idén att grunda ett eget designföretag som vi beslöt att starta i Finland. Det var så jag lärde känna Finland och dess folk. Det var också här som jag började min karriär som konstnär, en karriär som jag har koncentrerat mig på i några år nu.

Skulle jag någonsin ha kommit till Finland om jag inte skulle ha träffat Petri? Jag tvivlar på det, men det är det här som är det fantastiska med livet – man kan inte alltid förutsäga eller planera allt i förväg. Livet är fullt av överraskningar och jag är nyfiken på vad framtiden bringar. Jag ser fram emot det.


Fotograferingsplats
Skridskobana i Berghäll, Helsingfors

Mitt hem, min arbetsstudio och skridskobanan är min egen triangel med bara tre minuters promenadväg från varandra. Det är trevligt att ha en sådan rekreationsplats här på vintern. På sommaren är triangeln istället mitt hem, min studio och simstadion som jag når på mindre än tio minuter med cykel.