ALKUSANAT

Siitä piti tulla lehtijuttu, mutta tulikin kolmen vuoden projekti, jonka tuloksena syntyi kiertävä valokuvanäyttely, kirja ja tämä verkkosivu.

Kaikki alkoi kesällä 2007, kun ystäväni Sasha Huber Saarikko kertoi maahanmuuttoaiheisesta lehtijuttuideastaan ja esitteli minut ystävälleen Johannekselle. Sara, johon Johannes sattumalta tutustui kuvauskeikalla, liittyi pelastavana enkelinä joukkoihimme viimeisen vuoden aikana, jolloin projekti oli jo paisunut suuremmaksi kuin kukaan meistä olisi ennalta osannut arvata. Ilman Saraa projekti ei olisi tällaisena toteutunut, ei myöskään ilman sitä tukea ja kannustusta, jota olemme saaneet Virka Galleriasta, ensimmäisestä näyttelypaikastamme.

Kaikki tekstit on koottu yhdessä projektiimme osallistuneiden maahanmuuttajien kanssa. Ne pohjautuvat identiteettiä koskeviin vapaamuotoisiin haastatteluihin, jotka innostivat myös meitä tekijöitä pohtimaan omaa identiteettiämme. Kuvat on otettu kunkin ihmisen itse valitsemassa, hänelle tärkeässä paikassa.

Tapaamiset osallistujien kanssa ovat olleet jännittäviä, ajatuksia herättäviä ja liikuttaviakin. Muutaman haastattelun aikana on kyyneliä näkynyt mikrofonin molemmin puolin. Lähes jokaisen haastattelun äänitiedostolla kuuluu myös naurua. Kaikki tapaamiset jättivät meihin jonkinlaisen jäljen ja jokainen tarjosi jonkun yllätyksen. Kohtaamisista tuli usein myös hyvin nöyrä olo. Ne saivat miettimään elämän sattumanvaraisuutta ja toisaalta jokaisen ihmisen valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa tuntemattomankin ihmisen elämään. Olemme hyvin kiitollisia jokaiselle projektiimme osallistuneelle ihmiselle.

Syy, joka sai meidät alunperin tarttumaan projektiin, on nyt keväällä 2010 entistäkin ajankohtaisempi. Maahanmuuttajista puhutaan pitkälti yhtenäisenä ryhmänä ja keskustelu on usein dramaattisesti sävyttynyttä. On myös huomautettu, ettei maahanmuuttajien oma ääni kuulu keskustelussa.

Maahanmuuttajat ovat ryhmänä kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Ääniä on vähintään yhtä monta kuin on muuttajaakin. Tässä kirjassa niistä kuullaan kolmisenkymmentä. Tyypillistä maahanmuuttajan identiteettiä ei piirry näkyviin. Osallistujilla on kovin erilainen suhtautuminen jo maahanmuuttajan käsitteeseen. Osa tapaamistamme ihmisistä ei liittänyt sanaa itseensä lainkaan. Myös maahanmuutto teemana koskettaa ihmisiä kovin eri tavoin. “Ajattelen, ettei maahanmuutto ole erityisen dramaattinen asia. On normaalia, että ihmisiä tulee ja menee”, toteaa yksi osallistujista.

Yksi asia kuitenkin tuntuu yhdistävän jokaista osallistujaa. Se on kiusallisen helposti unohtuva itsestäänselvyys: Jokainen kaipaa mahdollisuutta tulla kohdatuksi yksilönä. Eräs osallistujista muotoilee tuon toiveen näin: ”Sen sijaan että ihmiset kysyvät minulta missä olen syntynyt, haluaisin heidän kysyvän minulta kysymyksiä, jotka antaisivat minun kertoa kuka olen.”

Tehdään niin.

Huhtikuussa 2010
Koko Identity Search -työryhmän puolesta


Sirkku Varjonen



PREFACE

It was supposed to become a newspaper article, but it developped into a three-year project that gave birth to a touring photo exhibition, a book and this website.

Everything began in the summer of 2007 when my friend Sasha Huber Saarikko told me about her idea for an article about immigration and introduced me to her friend Johannes. Sara, whom Johannes had met by chance at a photo shoot, joined our team as a saving angel during the last year of the project, by which time it had already grown bigger than any of us could ever have expected beforehand. Without Sara the project would never have become what it is today, nor without the support and encouragement that were given to us by Virka Gallery, our first exhibition venue.

The texts have been compiled in collaboration with the immigrants that participated in our project. They are based on free interviews about identity, which also inspired us who are behind this project to think about our own identity. The pictures are taken in places that the participants have chosen themselves, places that mean something special to them.

Our meetings with the participants were exciting, thought-provoking, and also moving. During some of the interviews tears were shed on both sides of the microphone. Almost every recorded interview also features laughing. Every meeting left its own mark on us, and every meeting brought us some kind of surprise. Often these meetings left us with a very humble feeling. They made us ponder the randomness of life on the one hand, and the power and possibility of every human being to affect the life of another, even that of a stranger, on the other hand. We are extremely grateful to all the people who took part in our project.

The cause that first made us embark on the project is now, in the spring of 2010, more important than ever. The immigrants are usually discussed as a homogeneous entity, and the discourse often takes on a dramatic tone. It has also been pointed out that the voice of the immigrants themselves is not heard in the discussion.

As a group the immigrants are everything but homogeneous. There are at least as many voices as there are individual immigrants. In this book about 30 of these voices are heard. There is no typical immigrant identity that stands out. The way the participants relate to the concept of immigrant is already very different. Some of the people we met did not use this word at all while referring to themselves. People also react in different ways to immigration as a theme. “In my view, there’s nothing particularly dramatic about immigration. It’s normal for people to come and go”, says one of our participants.

However, one thing seems to be the common factor of all of our participants. It is a truism that nevertheless is embarrassingly easy to forget: Everybody wishes to be seen and treated as an individual.

One of our participants puts this desire into words: ”Instead of people asking me where I was born, I would like them to ask questions that allow me to say who I am.”

Let us do so.

April 2010
On behalf of the whole Identity Search-team


Sirkku Varjonen



FÖRORD

Det skulle bara bli en tidningsartikel, men det utvecklades till ett tre år långt projekt ur vilket en turnerande fotoutställning, en bok och denna hemsida föddes.

Allt började under sommaren 2007 då min vän Sasha Huber Saarikko berättade för mig om sin idé om en tidningsartikel med invandring som tema och presenterade sin vän Johannes för mig. Sara, som Johannes träffat av en slump under en fotosession, anslöt sig som en räddande ängel till vår arbetsgrupp under det sista året, då projektet redan blivit större än någon av oss hade kunnat förutsäga. Utan Sara hade projektet inte sett ut som det gör idag, och inte heller utan det stöd och den uppmuntran vi fått från Virka Galleri, vår första utställningslokal.

Texterna har sammanställts med hjälp av de invandrare som deltagit i vårt projekt. De baserar sig på fria intervjuer som behandlar identitet. Intervjuerna har även inspirerat oss som står bakom projektet att fundera på vår egen identitet. Bilderna är tagna på ställen som var och en av deltagarna har fått välja själv, platser som är viktiga för dem.

Våra möten med deltagarna har varit spännande, tankeväckande och också rörande. Under en del intervjuer har tårar fällts på bägge sidor av mikrofonen. På nästan varje inspelning kan man även höra skratt. Varje enskilt möte har satt sitt spår i oss och bjudit på någon form av överraskning. Ibland gav mötena oss en stark känsla av ödmjukhet. De påminde oss å ena sidan om livets oförutsägbarhet, å andra sidan om varje människas makt och möjlighet att påverka även en främlings liv. Vi är väldigt tacksamma till var och en av deltagarna i vårt projekt.

Det som fick oss att börja med projektet i första hand är nu, våren 2010, mer aktuellt än någonsin. Man talar mycket om invandrare som en enhetlig grupp och diskussionen har ofta en dramatisk ton. Det har även konstaterats att invandrarnas egen röst inte hörs i diskussionen.

Som grupp är invandrarna allt annat än enhetlig. Det finns minst lika många röster som det finns invandrare. I den här boken får ni höra ett trettiotal av dessa röster. Det går inte att skönja någon typisk invandraridentitet. Deltagarna har en mycket annorlunda inställning redan till själva begreppet invandrare. En del av de människor vi träffade använde inte ens ordet invandrare för att beskriva sig själv. Som tema berör invandring också människor på väldigt olika sätt. “Jag tycker inte att invandring är en så värst dramatisk sak. Det är normalt att folk kommer och går”, konstaterar en av deltagarna.

En sak verkar ändå förena var och en av deltagarna. Det är en självklarhet som pinsamt lätt glöms bort: Alla längtar efter att bli behandlade som individer. En av deltagarna uttrycker denna önskan med följande ord: ”Istället för att folk frågar mig om var jag är född önskar jag att människorna skulle ställa sådana frågor som ger mig möjlighet att berätta vem jag är.”

Låt oss göra detta.

April 2010
Å hela Identity Search-arbetsgruppens vägnar


Sirkku Varjonen